Björk. Olisikohan hän minkälainen ihminen, jos olisikin syntyessään tipahtanut ruotsalaisen kätilön syliin islantilaisen sijasta? Karin Park tarjoaa kysymykseen ehkä parhaimman vastauksen omalla tuotannollaan. Varsinkin naisen vuonna 2012 julkaisemalla Highwire Poetry levyllä yhtäisläisyyttä Björkin laulutyöskentelyyn on mahdoton olla kuulematta. Naiset kuitenkin pelaavat täysin eri sarjoissa Karinin jäädessä huomattavasti vaisummaksi tulkitsijaksi. Kyse ei ole niinkään Karin Parkin huonoudesta, vaan ennemminkin Björkin mahtavuudesta. Nautin edellä mainitun albumin kuuntelusta yllättävän paljon, joten uuden levyn kuunteluun ei juuri tarvinnut etsiä motivaatiota.
Albumin nimi Apocalypse Pop jokseenkin kuvailee kappaleiden tunnelmaa. Karin tarjoilee kuulijalle ajoittain synkän puolelle lipsahtavilla syntetisaatioäänillä maustettua pop-musiikkia, jossa on kuitenkin koko ajan läsnä tietynlaista toivekkuutta. Albumin ensimmäinen kappale Look What You've Done on ehdottomasti kokonaisuuden menevintä antia. Melankolisuus on siinäkin tosin sen verran vahvasti läsnä, että viikonlopun jumppatuokioihin sitä on turha yrittää sovittaa. Ainakin minut se kuitenkin koukutti mukavasti mukaansa ja päänikin taisi liikahtaa muutaman kerran edestakaisin kappaleen tahdissa.
Levyllä tulee yllättävän harvoin hetkiä, joissa Karinin tulkinnallaan muistuttaa kollegaansa Islannista. Oikeastaan kappaleista vain Opium antaa aihetta edes jollain tasolla verrata naisia keskenään. Karinin laulusuoritukset kuulostavat edelliseen levyyn verrattuna huomattavasti geneerisemmiltä. Moneen muuhun poppariin verrattuna Karin Park kuitenkin edelleen kuulostaa keskimääräistä mielenkiintoisemmalta. Albumi on yhtenäinen ja nautinollinen paketti, jota suosittelen lämpimästi jokaiselle musiikkia arvostavalle eliölle.
Suomen radiotaajuuksilla naista tuskin tullaan kovin usein kuulemaan, koska albumin tahdissa on hyvin hankala hehkuttaa tulevan perjantain keskiolutkänniä ja yökerhossa tapahtuvaa tanssilattianylkytystä. Harmi.
Kommentit
Lähetä kommentti