Tuntui ihan hauskalta idealta lähteä arvostelemaan Madonnan uusinta pläjäystä. Sitten tajusin, että joudun ihan oikeasti kuuntelemaan kyseistä levyä. Useamman kerran. Lyhyen ajan sisään. Masennuin. Päätin kuitenkin kirjoittaa tämän arvostelun vaikka henki menisi. Yllätyksekseni huomasin, etten tarvinnutkaan halpamarketista ostamaani juustohöylää ranteideni aukaisemiseen. Noh... pidin höylää kyllä kädessäni, mutta muutaman kappaleen kohdalla pysähdyin harkitsemaan elämäni jatkamista ja selvisin kun selvisinkin urakasta hengissä.
Madonna ei varmasti esittelyjä kaipaa. Hän oli (tai kai hän on vieläkin hengissä) populaarimusiikin ensimmäinen villi tyttö, jolle mikään ei ollut pyhää. Hän haistatteli vanhoille arvoille pitkät. Omalla tavallaan hän oli popmusiikin oma punkkari. Madonnan musiikillisista ansioista voidaan olla montaa eri mieltä, mutta sitä ei voi kukaan kieltää etteikö Madonna olisi jättänyt pysyvää jälkeä musiikin historiaan. Niistä ajoista on jo vuosikymmeniä ja nykyään... noh... Kyllähän Madonna herättää edelleen keskustelua vähäpukeisuudellaan enemmän kuin musiikillisilla meriiteillään, mutta miten sen nyt sanoisi kauniisti... kyllähän nykyään tietty on paljon miehiä, jotka ovat innoissaan näistä kaiken maailman milffeistä ja puumista.
Miltä se levy sitten kuulostaa? Aika säälittävältä. Ensinnäkin dubstep. Onhan se tietysti tällä hetkellä kovin "in", mutta ei kappaleesta saa parempaa tyrkkäämällä epämääräisiin väleihin ihmisen suolistosta purkautuvan kaasun aiheuttamaa ääntä muistuttavaa melua. Arvasitte oikein. En ole dubstepin ylin ystävä. Kyllä silläkin genrellä on tietysti omat hienot hetkensä. Ongelma dubstepin kohdalla on tällä hetkellä kuitenkin hyvin samankaltainen kuin 90-luvulla jokaisen rock-yhtyeen tunkiessa väkisin kappaleisiinsa mahtipontisia jousisovituksia. Kovin harva pystyi tuottamaan sovituksia, joita olisi voinut edes läheisesti verrata Beethovenin tai Sibeliuksen tuotoksiin. Vertasinko juuri Skrillexiä Beethoveniin?
Voisin erehtyä antamaan tälle levylle jopa hyvän kohtalaisen arvosanan, jos levyltä puutuisi kaikki jokaisen pilipaliradion ja pilipalidiskobaarin soittolistoilta löytyvät "hitit". Ne eivät eroa mitenkään siitä muusta sonnasta, jota jokainen poptähti tällä hetkellä julkaisee. Levyltä löytyy muutama ihan kohtalainen Madonnalta itseltään kuulostava kappale. Muun muassa Masterpiece, Falling Free ja B-Day Song kappaleet yllättivät positiivisesti, mutta eivät nekään mitään ylistämisen arvoisia ole. Jos jostain syystä joudut autiolle saarelle pelkästään tämä levy mukanasi, niin kannattaa levy heittää nopeasti mereen.
Kommentit
Lähetä kommentti